Hanke maalissa mutta Lempäälän lähidemokratia jatkaa uusille kierroksille

Reilun vuoden mittainen puserrus on osaltani ohi. Hankkeen päätösseminaari on pidetty, viimeiset kokoukset kokousteltu ja raportit naputeltu loppuun. On viimeisen blogikirjoituksen aika.

Lähidemokratiaseminaari järjestettiin vajaa viikko sitten, ti 25.8. Osallistujia oli paikan päällä järjestäjät mukaan lukien 42. Livenä seminaaria verkon kautta seurasi suunnilleen toiset 40 - ja kun tänään katsoin katselumäärää, se oli huikeat 575! Montako katsojaa katselukertojen taustalla sitten tosiasiallisesti onkaan, en tiedä, mutta puoletkin tuosta määrästä on silti oikeasti todella monta lähidemokratiasta kiinnostunutta. Kiitos kaikille mielenkiinnostanne!

Seminaarista on saatu paljon myönteistä palautetta, vain tekniikan hienoinen töksähtely jotakuta hieman harmitti. Erityisesti Jenni Airaksisen alustus sai kiitosta, samoin nuvan Heidi Hannulan puheenvuorosta oli kovasti pidetty. Sisältö kaikkineen oli palautteenantajien mielestä onnistunut ja tavoitteemme monipuolisten näkökulmien mukaantuomisesta toteutui myös yleisön mielestä. Ammattijuontajan mukaanottamista pidettiin varsin tervetulleena, ja Salovaara saikin pidettyä iltapäivän hienosti aikataulussa ja sujuvana.

Kokeilumielellä meillä oli myös käytössä viestiseinä, jonka kautta seminaariin sai laittaa kommentteja. Poimin niistä muutaman tähän ja haluan myös kommentoida osaa, koska niissä selkeä kysymys on mukana.

Lähidemokratiatoimikunta ja -hanke tuntuvat tulleen tarpeeseen. Tekemistä kuitenkin riittää vielä! Onko toimikunnan toimintaa tarkoitus jatkaa?

Lähidemokratiatoimikunnan on tarkoitus syksyn aikana tehdä kunnanhallitukselle esitys siitä, millä keinoin lähidemokratian edistämistä voitaisiin jatkaa. Yksityiskohdat ovat vielä avoinna.

Onko hankkeen puitteissa selvitetty mihin asioihin kuntalaiset eivät koe voivansa vaikuttaa vaikka haluaisivat?

Ei valitettavasti ole - vuoden hankkeessa piti kuitenkin olla realistinen ajankäytön kanssa. Tämä olisikin varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinen selvityksen kohde, joten vinkkiä eteenpäin.

Moni kuntalainen ei ota aloitetta itseään jurppiviin epäkohtiin, koska ajattelevat, että eipä se kuitenkaan mitään auta... Pieni saa harvoin ääntään kuuluviin.

Tämähän onkin varsin valitettava ajattelumalli - ja toivottavasti tulevaisuudessa vähenemään päin. Hiljaa odottamallakaan asiat harvoin etenevät, joten minun uusi mottoni on: mitään ei saa, jos ei edes yritä.

Jos haluat lukea tarkemmin hankkeen tuloksista, havainnoista ja jatkotoimenpide-ehdotuksista, klikkaa itsesi Lempäälän kunnan Osallistu ja vaikuta-sivuille. Sieltä hankkeen sivulta löydät hankkeen julkaisun sekä toimintatutkimuksen raportin. Hankkeen varsinainen loppuraportti lisätään sivuille, kun se on hyväksytty ohjausryhmässä ja käsitelty kunnanhallituksessa. Sivuilta löytyy myös linkki seminaarin taltiointiin ja materiaaleihin.

Haastava, mutta hieno vuosi on takana. Siitä suuri kiitos lähidemokratiatoimikunnalle ja kaikille viranhaltijoille, luottamushenkilöille, yhdistysihmisille ja muille hyville tyypeille, joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä hankkeen puitteissa! Minun osaltani on aika ripustaa piikkarit naulaan ja suunnistaa kohti uusia etappeja.

Oikein hyvää syksyä,
Anna Kulmakorpi
lähidemokratiahankkeen projektisuunnittelija ajalla elokuu 2014-elokuu 2015

Lempäälän lähidemokratiakokeilusta oppia muuallekin

Ajankohtaista Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) verkkosivuilla:

Lempäälän lähidemokratiakokeilusta oppia muuallekin - Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR)

Seminaarin ilmoittautuminen päättyi varsinaisesti eilen torstaina. Ilmoittautumisia on tullut mukavasti, kiitos mielenkiinnosta ja tervetuloa!

Jos nyt harmittelet siellä, että missasit ilmon, niin eipä huolta! Sillä vielä ehdit saada linkin livelähetyksen seuraamista varten, kun hihkaiset tahdonilmauksesi viikonlopun aikana osoitteeseen anna.kulmakorpi@lempaala.fi.


Ak

Kutosvaihde silmään ja täysillä loppuun

No niin, hanke lähestyy loppuaan ja viimeinen kuukauteni Lempäälän lähidemokratian parissa on käynnistynyt. Varsin puuhakas elokuu onkin tiedossa, kun hankkeen raportit ja julkaisu pitää saattaa valmiiksi ja muutenkin ns. solmia langanpäitä.

Ja loppuhuipentuma eli seminaari lähestyy kovaa vauhtia. Ohjelmaan on pyritty saamaan useita eri näkökulmia, ja siksi iltapäivä on melko tiivis. Lempäälän kokemusten lisäksi palveluiden osallistamiseen meitä johdattelee Jenni Airaksinen johtamiskorkeakoululta - olen päässyt kerran nauttimaan hänen dynaamisesta esiintymisestään, joten suosittelen, kannattaa tulla kuulemaan! Hankkeen tuloksia availlaan myös, ja uusi kunnanjohtajamme Heidi Rämö luo näkymää, kuinka tästä eteenpäin. Tilaisuuden läpi meidät johdattelee varmasti kaikille tuttu ääni eli toimittaja Pertti Salovaara.

Joten, tsekkaa tarkempi >>> OHJELMA
Ja ilmoittaudu mukaan >>> ILMOITTAUTUMINEN

Ja nyt täytyy vähän paukutella henkseleitä, sillä kuten varmaan ohjelmasta huomasit, Talkoopäivä ry tulee seminaariin jakamaan Lempäälälle Suomen talkoohenkisin kunta 2015 - palkinnon!! Vähänkö olen ylpeä :D

Vielä muutama ajatus viikonlopun ratoksi:

Hankkeen yhteydessä toteutetun toimintatutkimuksen tarkoituksena oli kerätä kokemuksia lähidemokratian ”sisäänajamisesta” keskisuureen kuntaan sekä kirjata ne ylös, jotta kaikki voisivat hyötyä siitä. Yksi asia, jota toimintatutkimuksen raportissa pohditaan paljon, on itse lähidemokratia ja sen ymmärtäminen.

Yleisesti ottaen yhteistyön, yhteisen kehittämisen ja keskustelun pohjana on oleellista, että kaikki osapuolet - tässä tapauksessa viranhaltijat, luottamushenkilöt ja kuntalaiset - puhuvat samasta asiasta. Lähidemokratia on terminä hyvin moniulotteinen ja ihmiset voivat ymmärtää sen kovin eri tavoin. Samoin sanasta heräävät mielikuvat voivat vaihdella paljonkin. Lähidemokratia -sanan ohella paljon käytetty osallisuus, osallistaminen ja osallistuminen voidaan nekin käsittää eri tavoin.

Mitä lähidemokratia sitten on? Tätä kysymystä on pohdittu moneen kertaan hankkeen aikana sekä lähidemokratiatoimikunnassa ja ohjausryhmässä että erinäisissä muissa kokoonpanoissa. Itse monia keskusteluja asian tiimoilta käyneenä sanoisin, että se on toimintaa, joka tukee edustuksellista demokratiaa. Tällä toiminnalla taas on monia eri muotoja kuten käyttäjädemokratia, tekemisen demokratia ja alueellinen demokratiasta, joka lienee sekoitus molempia edellisiä ja edustuksellista demokratiaa. Käytännössä lähidemokratian keinoja ovat sähköiset vaikuttamismahdollisuudet (otakantaa.fi, kuntalaisaloite.fi), tilaisuudet kuten asukas- ja kyläillat, asiakasraadit ja foorumit, kyselyt ja kartoitukset, osallistuva budjetointi, yhdistystoiminta, muu vapaaehtoistoiminta, talkoot ja niin edelleen.

Ehkä asiaa pitääkin lähestyä pohtimalla ensin, mikä on lähidemokratian tavoite? Päätöksenteko yhteisistä asioista tai ainakin mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, yhteisten ja yhteiskunnallisten asioiden edistäminen ja/tai parantaminen? Tällaista tavoitteiden asettelua seuraakin luontevasti kysymys, mitä kaikkea lähidemokratia on?

Näiden kysymysten pohtiminen olisi varmasti eduksi, sillä sitä kautta syntyy oivalluksia, joiden kautta taas ajattelutapa ja asenteet hiljalleen muuttuvat ja toivottavasti siten pääsemme kohti lähidemokratiamyönteisempää ilmapiiriä!

Anna Kulmakorpi

Hei heinäkuu ja hurraa helle!

Paahteisen perjantain pikainen päivitys:

- raporttia raapustellaan
- seminaaria suunnitellaan: katso ohjelma tästä ja ilmoittaudu tästä
- lomalle lompsitaan (6.7.-2.8.)

Kuva: Katja Korpela

Anna Kulmakorpi

Talkoiden hauskuus ja kyläkaupasta someen

Maaseudun tulevaisuuden viimeisimmässä Kantri-liitteessä (17.6.2015) oli kaksi kolumnia, jotka nostattivat suupieltä ja saivat nyökkäilemään samanmielisyyden merkiksi. Molemmat teemat ovat olleet myös hankkeessa pinnalla, ja siksi halusin jakaa ne tänne blogiin.

Olga Temonen kirjoitti Talkoo-Suomesta ja kuvaili varsin osuvasti talkookansaa:

"Ihan tavallisia ihmisiä, joiden mielestä on hauska tehdä jotain yhdessä. Joiden mielestä on hauskaa tavata uusia ihmisiä ja hauska lähteä ja tehdä jotakin, ilman että kukaan pakottaa".

Toden totta, varmasti talkoiden tekemisessä aivan olennainen asia on juurikin vapaaehtoisuus. Monelle joutenolo on tympeää, ja onhan ihmisen tärkeää tuntea itsensä hyödylliseksi. Temosen ajatusta vahvistavat myös kokemukset siitä, että kun yhdelle ihmiselle kasautuu liikaa hommaa yhdistyksessä tai vetovastuu alkaa painaa vuodesta (vuosikymmenestä) toiseen, hommasta katoaa hauskuus ja ihminen pyrkii eroon talkoilusta tai esim. yhdistyksen toimihenkilöpestistä. Kohtuus kaikessa pitää asiat mallillaan.

Vaikka talkoilua ei turvallisuussuunnitelmien, järjestysmieskorttien ja hygieniapassien maassa ole kovin helpoksi tehty, nämä "raikkaalla tavalla hullut ihmiset" jälleen ensi vuonna uudestaan tarttuvat toimeen, toteaa Temonen ja ihmettelee samalla, miksi niin monet oman kylän tai alueen ihmiset jäävät tapahtumista pois? Kukapa tietää, mutta omien kokemusteni perusteella sanoisin, että hulluna talkoolaisena osallistuminen on ehkä jopa kivempaa kuin pelkästään yleisön edustajana. Kannattaa kokeilla!

Kolumnissaan Sähköinen kylä Kirsti Manninen puolestaan vertasi Facebookia entisaikojen kyläkauppaan, joka lähes poikkeuksetta toimi paikallisena tietotoimistona. Ja siinä missä lapset ennen juoksutettiin naapuriin kertomaan uutisia tai kysymään jeesiä, nyttemmin asia hoidetaan mobiililla. Pikaisella FB:n Lempääläläiset -ryhmän selailullakin selviää, että Liikennepuiston kesätapahtuma huomenna alkaa klo 13, pakastinarkku ja kaksi kissaa etsivät uutta kotia ja väliaikasasuntoa tarvitsevalle olisi kaksio tarjolla keskustasta. Vaikka somea usein parjataankin, on Mannisen näkemys asiaan mielestäni oiva:

"Vikkealäkinttuiset pikkulapset, langalliset ja langattomat puhelimet ja internetin kautta muodostuvat ryhmät ovat vain yhteydenpidon välineitä, jotka vaihtuvat sukupolvesta toiseen. Tärkeintä on asenne, valmius neuvoa ja ja kysyä neuvoja, jakaa tietoa ja tavaroitakin, jos ei niitä itse tarvitse. Siitä syntyy se oikea kylämeininki, joka toimii yhtälailla peräkylillä kuin kerrostalokortteleissa."

Hyvin sanottu.


Anna Kulmakorpi

Seminaari tuloo!

Lähidemokratiahankkeessamme järjestetään päätösseminaari kokemusten jakoa varten ti 25.8. klo 13-16.30 Ideaparkin Kotka-salissa otsikolla

EI LUKEMALLA UIMAAN OPI, VETEEN ON MENTÄVÄ

- käytännön kokemuksia lähidemokratiasta

Seminaarissa lähestytään osallisuutta ja kuntalaisvaikuttamista esimerkiksi palvelujen kehittämisen kautta. Puheenvuorot kuullaan mm. yliopiston lehtori Jenni Airaksiselta (Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu) sekä kunnanjohtaja Heidi Rämöltä (Lempäälä). Tilaisuuden juontaa toimittaja ja vuoden 2002 Lempoksikin valittu Pertti Salovaara.

Ohjelma tarkentuu kesäkuun lopulla, ja silloin julkaistaan myös ilmoittautumislinkki. Lisätietoa siis luvassa lähiaikoina, mutta merkkaathan kalenteriisi jo nyt!

Ja jos niin huono tuuri käy, että ei pääse paikan päälle, niin seminaaria voi seurata myös livenä verkon kautta.

Anna Kulmakorpi

PS. Iloista juhannusta - onneksi kesä kuivaa minkä kastelee?

Vallan jakamisen vaikeus

Palaan pohtimaan kansalaisvaikuttamista kahden lähiaikoina tässä blogissa olleen kirjoituksen kautta, nimittäin Leader-toiminnan ja demokratian monimuotoisuuden. Minulle Leader-toiminta on työn kautta tuttua. Metodina Leaderiä voi pitää eräänä tekemisen demokratian muotona, jollaisia ovat myös  kylätoiminta ja meidän lempääläisten oma "kruununjalokivi" omatoimiraha.

Leader-toiminnan käynnistyminen Suomessa ei ollut 20 vuotta sitten helppoa. Kentän toimijoille se toki oli helppoa, koska ennen muuta kylätoiminnan parissa oli jo totuttu toimivaan hyvin samalla tavoin kuin Leader-toiminnan ajatus on. Kylätoiminnassa oli silloin myös tarve Leaderin tapaiselle välineille toteuttaa itse tärkeiksi koettuja kehittämistoimenpiteitä. Siten voi sanoa, että  kylätoiminnan ja Leaderin näkökulmasta hyöty oli molemminpuolinen tässä käynnistymisvaiheessa.

Jos Leader-toiminnan käynnistyminen oli kentän toimijoille helppo ja looginen askel, se ei ollut sitä hallinnolle. Leader toimintatapana oli hallinnon näkökulmasta kahdella tavoin perin hankala uutuus. Ensinnäkin siinä päätösvaltaa annettiin hallinnon ulkopuolelle Leader-ryhmälle. Tämä asia oli haastava sekä valtionhallinnolle että kunnille. Näin nyt vaan ei meillä oltu totuttu toimimaan. Tai tarkkaan ottaen eihän kansan itsensä harjoittama päätöksenteko toki meilläkään ollut uusi Leader-toiminnan myötä tullut asia, sillä meilläkin on joskus ollut nykyisenkaltaista  hallintoa edeltävä aika, jolloin toki myös toimittiin ja päätettiin yhteisistä asioista.

Toinen hallinnon näkökulmasta hankala asia oli se, että eräs Leader-toimintatavan periaatteista on  erilaisten hallinnollisten ja muiden rajojen ylittäminen kehittämistoiminnassa. Toisin kuin hallinto, elävä elämä on hyvin monimuotoista, joten sen kehittämistäkään ei voida tehdä vain suppeiden hallinnonalojen ja sektorien puitteissa, vaan erilaiset rajat ylittäen.

Edellä kerrotut kaksi asia, joilla Leader-toimintatapa uutena asiana haastoi perinteistä hallintoa kertovat vallan jakamisen vaikeudesta ja myös siitä kuinka vaikea on ajatella ja toimia toisin kuin on totuttu. Leader on toki vain pieni pala yhteiskunnasta, mutta se kertoo myös laajemmin yhteiskunnallisten muutosten vaikeudesta. Leaderin osalta muutoksen vaikeudesta kertoo se, että eräät tutkijat ovat arvelleet, että Suomessa Leader-toiminta ei kenties olisi tullut käyttöön mikäli emme olisi liittyneet Euoopan Unioniin ja siten myös Leader-toiminta tuli meille sen kylkiäisenä eräänä kehittämistyön välineenä ikään kuin "manulle illallinen".

Omatoimirahan, kylä- ja asukastoiminnan sekä Leaderin tapaisia tekemisen demokratian välineitä tarvitaan osaltaan täydentämään edustuksellista demokratiaa, joka yksin ei riitä hoitamaan meidän kansalaisten tarvetta osallistua ja vaikuttaa tärkeiksi kokemiimme asioihin.


Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan varapuheenjohtaja

Allekirjoittanut itse tekemisen demokratian parissa talkoopäivänä. Kuva: Kristiina Konsala