Asukasillat tulossa tammikuulla

HUOM! Keskustan kehittämiseen ja kaavoitukseen liittyvä asukasilta on siirtynyt 15.1. > 22.1.!
(päivitys 7.1.2015)

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, joten aiemmasta poiketen Keskustan kehittäminen ja maankäytön suunnittelu yleisesti –asukasilta on pidetäänkin viikkoa myöhemmin, eli to 22.1.! Paikkana sama Ehtookodon juhlasali ja kellonaika 17.
Pahoittelut mahdollisesti tästä hämmingistä joillekin koituneesta harmista – tekeville sattuu...

Se on täällä taas!

Kynttilöiden, glögin, kuusenhakuretkien, laulujen, himmeleiden ja sadan muun perinteen kera - joulu.

Useimmat meistä ovat toivoneet, että saataisiin valkea joulu, ja Lempäälässä se näyttäisi toteutuvan, ainakin ohuen ohut lumikerros valaisee maisemaa. Joku muu toivoo hengähdystaukoa arjen hektisyydestä, toinen aikaa perheen kesken, kolmas luksusta. Ja osa taas, että olisi edes joku pieni paketti lapsille antaa ja ruokaa joulupöydässä.

Etenkin sosiaalisessa mediassa pinnalla ovat olleet erilaiset hyväntekeväisyystempaukset, joista osa kohdistuu vähävaraisiin lapsiperheisiin, osa yksinäisiin vanhuksiin ja osa kodittomiin eläimiin. Huomiota ovat saaneet myös yksittäiset hyväntekijät. Auttavia käsiä on paljon. Ja tämä onkin minusta joulussa parasta: ihmisten hyväntahtoisuus. Ihmisillä on vilpitön halu tehdä hyvää lähimmäiselleen ja joulu taitaa olla otollisinta aikaa sille, että jurot suomalaisetkin tervehtivät hymyillen ventovieraita ja saattavat jopa ruveta juttusille tuntemattomien kanssa!

Kunpa saataisiin tämä positiivinen energia ja yhteisöllisyys ulottumaan myös puoli vuotta joulunajan molemmin puolin. Ja kaikille elämänalueille.

Oikein hyvää joulua kaikille, ja kiitos teille, jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet lähidemokratian edistämiseen vuoden mittaan. Nyt levähdetään ja vuoden alusta jatketaan taas uusin voimin ja kujein!

Anna Kulmakorpi

Demokratia – miten sen näemme?

Noin kuukausi sitten Kari Huoviala nosti kirjoituksessaan Aamulehdessä esille näkökulman demokratiaan, joka on mielestäni tärkeä. Usein demokratian nähdään olevan toinen pää janaa, jonka toinen pää on harvainvalta.  Mutta näemmekö tämän janan kokonaan? Ehkä emme.

Kari Huoviala kirjoittaa, että pyrkiessämme yhä pidemmälle demokratian tiellä, menetämme samalla myös kykymme tehdä päätöksiä. Näkisin, että tässä meidän yhä monimutkaistuvassa maailmassa aiempaakin enemmän on totta se, että emme voi sekä säilyttää kananmunan ehjänä että tehdä siitä munakkaan. Päätöksenteko on siten aina myös valintojen tekoa. Pyrkimys huomioida kaikkien mielipiteet ja näkökulmat päätöksenteossa on välillä vaikeasti yhteen sovitettavissa tämän asian kanssa.

Ehkäpä demokratia pitääkin nähdä tasapainotilana janalla, jonka ääripäinä ovat harvainvalta ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä? Tällöin tässä tasapainotilassa päätöksenteossa on kattavasti mukana erilaisia näkemyksiä, mutta saamme myös aikaan päätöksiä. Päättämättömyys tuskin on demokratiaa vahvistava asia, joten tämä tasapainotila on syytä löytää.

Koska usein on ”niin monta mieltä kuin miestäkin”, niin keskenään ristiriitaisista näkemyksistä ja haluista pitää tavalla tai toisella puristaa selkeä päätös. Koska kaikki eivät voi saada haluamaansa, päätös pitää tehdä tavalla, joka koetaan oikeutetuksi myös tässä päätöksentekotilanteessa näkemyksensä kanssa häviölle jäävien joukossa. Demokratiassa enemmistön kanta on ratkaissut tällaiset ristiriidat päätöksenteossa. On vaikea nähdä mitään muuta hyväksyttävissä olevaa tapaa ratkaista tällainen ristiriitatilanne.

Edellä olevan pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta onko se sitä? Kari Huoviala kysyy kirjoituksessaan, että ”kuka enää uskaltaa nousta johtamaan?”.  Päätöksentekijä ”luontoiseduksi” näyttää ajoittain muodostuvan silmille roiskuva rapa. Tässä meidän pirstaloituneessa ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa taitaa olla tuo päätöksentekoon liittyvä demokratian pelisääntö olla osin unohtunut, ja päätös joka ei ole oman mielen mukainen, tuottaa välillä ärhäkän reaktion.

Koska demokratia on yhteispeliä ja myös omista näkemyksistä poikkeavien ajatusten kunnioittamista, niin ehkäpä siinä yhteydessä on syytä muistaa Piukat paikat –elokuvan viimeinen repliikki. Sen lausui mies, joka havaitsi morsiamensa olevan naiseksi pukeutunut mies, ”kukapa meistä on täydellinen”.

Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan 1. varapuheenjohtaja

Kuva: Katja Korpela

(muoks. 18.12. korjattu lainatun kirjoittajan nimi, joka on Huoviala, eikä Huovila - Ak)

Voiko lähidemokratiaa mitata?

Eilen oli lähidemokratiahankkeemme ohjausryhmän kokous, ja siellä mm. pohdittiin, kuinka lähidemokratiaa tai sen toteutumista voidaan mitata. Oikein hyvä kysymys, kun sitä oikein alkaa ajatella.

Yksi tapa mitata lähidemokratian toteutumista kunnassa voisi tietysti olla se, kuinka paljon osallistamismenetelmiä ja vaikutuskanavia on käytössä – siis esimerkiksi kuntalaisraateja ja -foorumeja, kyselyitä, asukasiltoja, sosiaalisen median hyödyntämistä ja niin edelleen. Toinen mittari voisi tietysti olla joku tunnustuskin. Demokratia-palkinto, Suomen kylämyönteisin kunta – onhan näitä.

Tai raha – asiaa voi myös lähestyä vaikkapa sen perusteella, kuinka laajasti asukkailla on valtaa päättää suoraan kunnan varojen käytöstä ja kohdistamisesta, tästä käytetään termiä osallistava budjetointi. Tätä on käytössä jonkin verran eri puolilla Suomea ja hyvin eri mittakaavoissa, edistynein lienee Rovaniemen aluelautakuntamalli, jossa aluelautakunnat järjestävät alueensa lähipalvelut.

Luottamus päätöksentekijöihin – ovatko valtuutetut sanan mukaisesti LUOTTAMUShenkilöitä? Löytyykö luottoa, ovatko ihmiset tyytyväisiä äänestämänsä edustajan toimintaan tehtävässään? Kuinka hyvin kuntalainen on perehtynyt sen ihmisen ajatuksiin ja arvomaailmaan, jonka on äänestänyt edustajakseen, ja kuinka hyvin seuraa valtuustokauden aikana tämän ihmisen tekemisiä?

Lähidemokratian toteutumista voidaan myös ajatella toteutuvan silloin, kun kuntalainen kokee, että hänellä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämän asian selvittämiseksi pitäisi tietysti kysyä kuntalaisilta, kuinka he asian kokevat.

Lempäälällä voi olla hieman kirittävää muihin kuntiin nähden, mitä tulee osallistavien menetelmien käyttöön lakisääteisten vaatimusten lisäksi. Mutta – kun kaikki suunnitellut menetelmät (kuntalaisaloite.fi – palvelu, valtuuston videointi, Facebook, osallisuusfoorumi ja niin edelleen) on saatu käyttöön, voidaanko sanoa, että lähidemokratia toteutuu? Entä jos omatoimiraha olisikin saanut lähidemokratiapalkinnon, voitaisiinko sitten taputtaa pieniä karvaisia käsiämme ja todeta, että nyt asiat onkin muuten maalissa?

Itse äänestän kokemukseen pohjautuvaa mittaamista. Ja kokemus onkin hyvin subjektiivinen asia – ehkä joku kokee demokratian toteutuvan riittävästi, kun hän saa äänestää ja luottaa sitten edustajansa päätöksentekokykyyn. Joku toinen on tyytyväinen, että saa vastata kyselyihin ja osallistua silloin tällöin asukasiltoihin ja sitä kautta vaikuttaa. Kolmas tekee samaa yhdistystoiminnan kautta tai vaikuttaa muuten oman asuinalueensa tai lähiyhteisön toimintaan, neljäs keskittyy enemmän omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja kilauttaa viranhaltijalle, jolta kysyy ja jonka kanssa saa asiansa hoidettua. Sitten ovat luottamushenkilöt,  jotka – aivan oikein – ovat myös kuntalaisia. He pyrkivät päätöksenteon ytimeen, ja ovat valmiita käyttämään siihen runsaasti omaa aikaansa. Luottamushenkilön kokemus demokratian toteutumisesta voi toki myös olla hyvin monenlainen. Sitten on tietysti niitäkin, joiden kohdalla tuntuu, että mikään ei riitä.

Koska kaikkia asioita ei kuitenkaan voida käydä ovelta ovelle kaikilta kysymässä, täytyy päätöksenteon pohjimmiltaan perustua edustukselliseen demokratiaan ja päätöksentekoon, ja siihen, että viranhaltijat valmistelevat asiaa oman asiantuntemukseensa perustuen – se on heidän tehtävänsä. Kaiken muun osallistamisen tarkoitus lienee tukea ja helpottaa valmistelutyötä ja päätöksentekoa, tiedottaa ja toisaalta saada tehdyille päätöksille laajempi hyväksyntä ja vaikuttavuus. Sitä kautta pitäisi kaiken logiikan mukaan parantua myös kuntalaisen kokemus (lähi)demokratian toteutumisesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lähidemokratia on jatkuva prosessi, se ei koskaan ole täysin valmis ja muuttuu maailman mukana.


Anna Kulmakorpi

Viikon kohokohdat

Vietin mukavan torstaipäivän Starttipajalla eilen. Keskustelimme nuorten sekä Starttipajan ohjaajien Ilonan ja Veeran kanssa vaikutusmahdollisuuksista. Asiaa havainnollistettiin sanakorttien avulla. Pohjana käytin Valtikka.fi:n Vaikuttajan reittikarttaa, ja lopulta Starttipajan seinällä oli seuraavanlainen kartta:

Kokeilepas itse alkuperäisellä reittikartalla, kuinka haluaisit vaikuttaa:
http://reittikartta.valtikka.fi/

Oikein hyvillä mielin lähdin Starttipajalta jatkamaan hommia, sillä kun kysyin lopuksi, kuka koki saaneensa uutta tietoa omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja kaikki paikalla olleet Starttipajalaiset nostivat käden. Mission accomplished!

Toinen viikon kohokohta on ehdottomasti ollut Lempäälän kunnan Facebook -organisaatiosivun julkaiseminen! Kuten moneen muuhunkin asiaan Lempäälässä, myös some-asioihin on valmistauduttu huolella. Kunnan henkilöstöstä on mietitty useampi ylläpitäjä Facebook –sivulle ja tämä porukka sai myös tämän viikon maanantaina todella innostavan ja kannustavan ohjeistuksen asiaan Kinda Oy:n Pauliina Mäkelältä. Muutamassa päivässä Lempäälän kunnan sivu on kerännyt jo yli 400 tykkääjää ja sen kautta on esitetty useampia kysymyksiäkin kunnan suuntaan. Hienoa! Jos et ole vielä käynyt tykkäämässä, teepä se hetimiten. Uskon, että Facebookista muodostuu meille hyvä ja toimiva monisuuntainen tiedonkulkuväylä!

Ja onnistuneen viikon kruunaa ehdottomasti huominen eli Suomen itsenäisyyden juhlistaminen. Kiitollisin mielin toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle suomalaiselle!


Anna Kulmakorpi