perjantai 30. tammikuuta 2015

Tekemisen demokratiaa

Edellisessä kirjoituksessa peräänkuulutin positiivisempaa ja rakentavampaa palautteen antoa ja ylipäätään reagointia asioihin. Nyt vien ajatusta vielä pidemmälle. Nimittäin sanoista tekoihin.

Mitä on tekemisen demokratia? Sitran Uusi demokratia –foorumi ilmaisee asian näin:

Uusi demokratia on tekemisen demokratiaa. Ihmiset ovat ryhtyneet oma-aloitteisesti toimeen edistääkseen yhteiseen hyvään liittyviä asioita. Sen ei enää oleteta olevan pelkästään julkisen sektorin tai markkinoiden vastuulla. Tämä on meille mahdollista: Olemme koulutetumpia kuin koskaan ja meillä on enemmän vapaa-aikaa kuin aikaisemmin. Sosiaalinen media välittää tietoa ja kokoaa joukot toimintaan nopeasti. Tekemisen demokratiassa osallistuminen tuottaa enemmän suoria tuloksia kuin vaatimuksia siitä, mitä jonkun muun pitäisi tehdä.
Lyhyesti ilmaistuna tekemisen demokratia on siis sitä, että asukas tai kuntalainen tai ryhmä tai yhdistys tai kuka tahansa halukas ei tyydy vain esittämään ideoita tai vaatimuksia tai antamaan palautetta, vaan tarttuu toimeen ja itse tehden muiden avulla tai ohessa alkaa toteuttaa asiaa.

Käytännössä tekemisen demokratian voi ajatella hyvin laajasti. Yhdistykset ovat olleet perinteisesti aktiivisia toimijoita asioiden eteenpäin viejinä ja toteuttajina, järjestämällä harrastusmahdollisuuksia, pitämällä huolta lähialueistaan, kehittämällä uutta. Syksyllä Sääksjärven vanhempainyhdistys aloitti katupartioinnin perjantai-iltaisin ja omalta osaltaan siten pyrki rauhoittamaan nuorison kokoontumisia, jotka osa asukkaista koki häiritsevänä. Partio, MLL, kyläyhdistykset, ja monet muut tuovat ihmisiä yhteen, joten sosiaalinen näkökulma on erittäin merkittävä tekemisen demokratiassa. Nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mutta aina ei tarvita yhdistystä, vaan pienikin joukko samanhenkisiä ihmisiä tai yksittäinen ihminen voi saada aikaan paljon hyvää. Huikea esimerkki on teini-ikäinen Anna Rukko, joka koruja tekemällä ja myymällä on kerännyt huiman summan uuden lastensairaalan hyväksi. Yhteisen hyvän eteen tehty talkootyö voi olla monenlaista, suurta ja pientä, mutta tekijöitä tarvitaan varmasti!


Aiheeseen liittyvää lisälukemista elävän elämän esimerkkien kautta löytyy linkistä:
Ominvoimin – mutta yhdessä. Tekemisen demokratian ensimmäiset askeleet



Isot ja pienet talkoolaiset. Kuva: Katja Korpela

Anna Kulmakorpi

perjantai 23. tammikuuta 2015

Ei elämä irvistellen somene!


Ehkä joku on saattanutkin kirjoituksistani jo havaita, olen sanontojen ja sanalaskujen suuri ystävä. Jotenkin niissä viehättää se, että niillä pystyy jotenkin lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisemaan sekä asiaa, että usein myös siihen liittyvää tunnetta. Eräs ruotsalainen ystäväni varmaan luulee, että Suomessa ei muuten puhutakaan kuin sanonnoilla, sen verran olen niitä käyttänyt keskinäisessä viestinnässämme: ”Meillä Suomessa on muuten tähänkin sopiva sanonta…” ja sitten joku ontuva käännös perään englanniksi. Minusta hyvin huvittavaa, hänestä ehkä pääosin hämmentävää.

No, mutta - asiaan.Otsikon lausuma osuu sekin kuin nyrkki silmään tämän viikon tunnelmien kanssa. Nimittäin nyt kun olen hankkeenkin puitteissa aktivoitunut some-maailmassa, on silmiinpistävää, kuinka paljon ihmiset kitisevät, marmattavat tai suorastaan valittavat asioista. Siis asia kuin asia, niin ensimmäinen reaktio tai kommentti tuntuu olevan aina negatiivinen. Mielensäpahoittamisesta on tullut suorastaan trendi! Asioiden rakentava kritisointi on asia erikseen, ja sitä tulisi ensinnäkin edeltää se, että ihminen on ottanut asiasta edes perusfaktat selville, ja toisekseen, että hänellä on (järkevä) ehdotus asian parantamiseksi. Myös tavalla, jolla asioita ilmaistaan, voi olla hyvinkin suuri merkitys siihen, kuinka kritiikki ja parannusehdotus otetaan vastaan ja kuinka sen tiimoilta toimeen tartutaan.

Olenkin tämän myötä alkanut kiinnittää huomiota myös omaan tapaani kommentoida asioita ja havainnut, että parantamisen varaa on. Helppoa se ei ole, mutta haastan muutkin kurkkaamaan sinne kuuluisaan peiliin ja arvioimaan rehellisesti omaa someiluansa. Ajattelenko, mitä kirjoitan, ennen kuin jo sormet käyvät näppäimillä? Voisinko esittää asioita toisin? Kun annan palautetta, muistanko myös kiittää kun se on huomioitu?

Positiivisen palautteen voima on uskomattoman vahva. Kuinka arvokasta onkaan kuulla ”kiitos”, ”hyvin tehty” tai ”pelastit päiväni”. Ainakin itselläni on elämän varrelta jäänyt pysyvästi muistiin tiettyjä hetkiä, kun olen saanut vilpitöntä kannustusta, kehua tai kiitosta tehdystä työstä, ystävänä olemisesta tai vain välittämisestä ja toimimisesta. Melko yksinkertainen ja täysin ilmainen tapa parantaa maailmaa.

Tänään sain viestin, jossa kiitettiin tästä blogista. Se pelasti päiväni - kiitos.

Anna Kulmakorpi

perjantai 16. tammikuuta 2015

Vuosi alkuun tilaisuuksien merkeissä

Joulunaika, uusi vuosi ja loppiainen aiheuttivat bloginkin kirjoittamiseen pientä taukoa. Vuosi on kuitenkin lähtenyt hankkeen toteutuksen kannalta reippaasti käyntiin; heti loppiaisviikolla järjestettiin viranhaltijoille ja luottamushenkilöille suunnattu tilaisuus otsikolla Kuntalaisosallisuus – mitä ja miksi? Tutkija ja erityisasiantuntija Ritva Pihlajan alustuksessa siirryttiin isommasta koko maan mittakaavasta kunta- ja kylätasolle esimerkkien kautta. Osanotto tilaisuuteen oli hyvä, sillä nimilistaan kertyi 50 nimeä. Keskustelu itse tilaisuudessa jäi vähemmälle, mikä johtunee osittain siitä, että osalle asiassa oli ehkä paljon sulateltavaa, osalle siinä ei ehkä ollutkaan juuri uutta, osa kaipaisi enemmän konkretiaa jne. Tilaisuus olisi ehkä pitänyt myös rakentaa hieman toisin ja keskustelua olisi pitänyt herätellä enemmän – kiitos palautteen antajille näistäkin huomioista!

Yleisesti ottaen palaute tilaisuudesta oli kuitenkin positiivisempaa kuin mitä odotin välittömästi tilaisuuden jälkeen: 29/35 palautteen antajasta piti tilaisuutta jonkin verran tai erittäin hyödyllisenä ja selkeä enemmistö oli myös kokenut saaneensa jotain eväitä omaan työhönsä (Jonkin verran 18/35, Melko paljon 11/35, Todella paljon 1/35), joten ehdottomasti kannatti järjestää. Ehkä toinen tilaisuus osallistavammin toteutettuna voisi olla tarpeen, nimenomaan keskustelua ja ajatustenvaihtoa ajatellen?

Tällä viikolla on keskitytty asukkaille suunnattuihin tilaisuuksiin. Niitä on tällä erää takana kaksi, ensi viikolla edessä vielä kolmas. Asukasiltojen tarkoituksena oli/on paitsi antaa mahdollisuus asukkaille kysellä ja keskustella viranhaltijoiden kanssa ajankohtaisista asioista, myös saada asukkaiden näkemyksiä paraikaa meneillään olevaan Lempäälän-Vesilahden maaseudun kehittämisohjelman 2010-2030 päivitystyöhön teemoittain.

Ensimmäinen asukasilta oli ti 13.1. Kuljun nuorisokellarilla, teemana Kulttuuri ja vapaa-aika. Osallistujia meidän järjestäjien ja viranhaltijoiden lisäksi oli vain kolme, ja hekin luottamushenkilöitä! Keskiviikkona 14.1. kokoonnuttiin Sääksjärvellä Sosiaali- ja terveyspalvelut –teeman kanssa, siellä ns. tavallisia asukkaita muutaman luottamushenkilön lisäksi oli viisi. Viranhaltijoita sen sijaan oli paikalla kuusi.


Väen vähäisyys ei estänyt vilkkaan keskustelun syntymistä tiistaina Kuljussa.

Miksi asukasiltojen osanotto on näin vähissä? Miksi facebookissa, kahvilassa ynnä muissa keskustellaan hyvinkin vilkkaasti kunnan toiminnasta ja ihmetellään, mutta kun tarjotaan tilaisuus tulla kasvotusten keskustelemaan, sitä ei hyödynnetä? Onko asukasilta konseptina vanhentunut – ihmiset eivät vaan enää jaksa/viitsi/ehdi lähteä liikkeelle tällaisten tilaisuuksien vuoksi? Oliko aihe liian lavea? Pitäisikö kutsu kohdentaa tarkemmin tietyille ryhmille? Oliko tiedotus riittämätöntä? Monta kysymystä, joita projektisuunnittelija täällä muiden järjestäjien kanssa kovasti miettii – ja nimenomaan ratkaisuja kaivaten, ketään syyllistämättä. Okei, tää ei toimi, mutta mikä toimisi? Ehdotuksia otetaan riemulla vastaan, yhteystietoihin tästä.

Viranhaltijat ansaitsevat tässä kohtaa suuren kiitoksen. He ovat osallistuneet asukasiltoihin runsaslukuisesti ja hyvällä asenteella, alustuksin varustautuneena sekä valmiina keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Kiitos!


Kiitos Sääksjärven asukasiltaan osallistuneille! Työpajaosiossakin saatiin mukavasti ideoita ja kommentteja paikallisesta toiminnasta.

Ensi torstaina 22.1. on vielä viimeinen tästä kolmen asukasillan sarjasta. Teemana on Keskustan kehittäminen ja maankäytön suunnittelu yleensä. Alustuksen pitää kaavoituspäällikkö Ilari Rasimus ja tilaisuuteen on tulossa useita muitakin keskustan suunnitteluun eri tavoin osallistuneita. Joten oikeasti kannattaa tulla! Asukkaat, luottamushenkilöt, kunnan väki, kaikki kiinnostuneet, toivottavasti näemme teitä suuren joukon Ehtookodon juhlasalissa ensi viikolla!

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.


Anna Kulmakorpi (joka on räpsinyt myös yllä olevat kuvat)