perjantai 26. kesäkuuta 2015

Talkoiden hauskuus ja kyläkaupasta someen

Maaseudun tulevaisuuden viimeisimmässä Kantri-liitteessä (17.6.2015) oli kaksi kolumnia, jotka nostattivat suupieltä ja saivat nyökkäilemään samanmielisyyden merkiksi. Molemmat teemat ovat olleet myös hankkeessa pinnalla, ja siksi halusin jakaa ne tänne blogiin.

Olga Temonen kirjoitti Talkoo-Suomesta ja kuvaili varsin osuvasti talkookansaa:
"Ihan tavallisia ihmisiä, joiden mielestä on hauska tehdä jotain yhdessä. Joiden mielestä on hauskaa tavata uusia ihmisiä ja hauska lähteä ja tehdä jotakin, ilman että kukaan pakottaa".
Toden totta, varmasti talkoiden tekemisessä aivan olennainen asia on juurikin vapaaehtoisuus. Monelle joutenolo on tympeää, ja onhan ihmisen tärkeää tuntea itsensä hyödylliseksi. Temosen ajatusta vahvistavat myös kokemukset siitä, että kun yhdelle ihmiselle kasautuu liikaa hommaa yhdistyksessä tai vetovastuu alkaa painaa vuodesta (vuosikymmenestä) toiseen, hommasta katoaa hauskuus ja ihminen pyrkii eroon talkoilusta tai esim. yhdistyksen toimihenkilöpestistä. Kohtuus kaikessa pitää asiat mallillaan.

Vaikka talkoilua ei turvallisuussuunnitelmien, järjestysmieskorttien ja hygieniapassien maassa ole kovin helpoksi tehty, nämä "raikkaalla tavalla hullut ihmiset" jälleen ensi vuonna uudestaan tarttuvat toimeen, toteaa Temonen ja ihmettelee samalla, miksi niin monet oman kylän tai alueen ihmiset jäävät tapahtumista pois? Kukapa tietää, mutta omien kokemusteni perusteella sanoisin, että hulluna talkoolaisena osallistuminen on ehkä jopa kivempaa kuin pelkästään yleisön edustajana. Kannattaa kokeilla!


Kolumnissaan Sähköinen kylä Kirsti Manninen puolestaan vertasi Facebookia entisaikojen kyläkauppaan, joka lähes poikkeuksetta toimi paikallisena tietotoimistona. Ja siinä missä lapset ennen juoksutettiin naapuriin kertomaan uutisia tai kysymään jeesiä, nyttemmin asia hoidetaan mobiililla. Pikaisella FB:n Lempääläläiset -ryhmän selailullakin selviää, että Liikennepuiston kesätapahtuma huomenna alkaa klo 13, pakastinarkku ja kaksi kissaa etsivät uutta kotia ja väliaikasasuntoa tarvitsevalle olisi kaksio tarjolla keskustasta. Vaikka somea usein parjataankin, on Mannisen näkemys asiaan mielestäni oiva:
"Vikkealäkinttuiset pikkulapset, langalliset ja langattomat puhelimet ja internetin kautta muodostuvat ryhmät ovat vain yhteydenpidon välineitä, jotka vaihtuvat sukupolvesta toiseen. Tärkeintä on asenne, valmius neuvoa ja ja kysyä neuvoja, jakaa tietoa ja tavaroitakin, jos ei niitä itse tarvitse. Siitä syntyy se oikea kylämeininki, joka toimii yhtälailla peräkylillä kuin kerrostalokortteleissa."

Hyvin sanottu.


Anna Kulmakorpi

torstai 18. kesäkuuta 2015

Seminaari tuloo!

Lähidemokratiahankkeessamme järjestetään päätösseminaari kokemusten jakoa varten ti 25.8. klo 13-16.30 Ideaparkin Kotka-salissa otsikolla

EI LUKEMALLA UIMAAN OPI, VETEEN ON MENTÄVÄ
- käytännön kokemuksia lähidemokratiasta

Seminaarissa lähestytään osallisuutta ja kuntalaisvaikuttamista esimerkiksi palvelujen kehittämisen kautta. Puheenvuorot kuullaan mm. yliopiston lehtori Jenni Airaksiselta (Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulu) sekä kunnanjohtaja Heidi Rämöltä (Lempäälä). Tilaisuuden juontaa toimittaja ja vuoden 2002 Lempoksikin valittu Pertti Salovaara.

Ohjelma tarkentuu kesäkuun lopulla, ja silloin julkaistaan myös ilmoittautumislinkki. Lisätietoa siis luvassa lähiaikoina, mutta merkkaathan kalenteriisi jo nyt!

Ja jos niin huono tuuri käy, että ei pääse paikan päälle, niin seminaaria voi seurata myös livenä verkon kautta.




Anna Kulmakorpi


PS. Iloista juhannusta - onneksi kesä kuivaa minkä kastelee?


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Vallan jakamisen vaikeus

Palaan pohtimaan kansalaisvaikuttamista kahden lähiaikoina tässä blogissa olleen kirjoituksen kautta, nimittäin Leader-toiminnan ja demokratian monimuotoisuuden. Minulle Leader-toiminta on työn kautta tuttua. Metodina Leaderiä voi pitää eräänä tekemisen demokratian muotona, jollaisia ovat myös  kylätoiminta ja meidän lempääläisten oma "kruununjalokivi" omatoimiraha.

Leader-toiminnan käynnistyminen Suomessa ei ollut 20 vuotta sitten helppoa. Kentän toimijoille se toki oli helppoa, koska ennen muuta kylätoiminnan parissa oli jo totuttu toimivaan hyvin samalla tavoin kuin Leader-toiminnan ajatus on. Kylätoiminnassa oli silloin myös tarve Leaderin tapaiselle välineille toteuttaa itse tärkeiksi koettuja kehittämistoimenpiteitä. Siten voi sanoa, että  kylätoiminnan ja Leaderin näkökulmasta hyöty oli molemminpuolinen tässä käynnistymisvaiheessa.

Jos Leader-toiminnan käynnistyminen oli kentän toimijoille helppo ja looginen askel, se ei ollut sitä hallinnolle. Leader toimintatapana oli hallinnon näkökulmasta kahdella tavoin perin hankala uutuus. Ensinnäkin siinä päätösvaltaa annettiin hallinnon ulkopuolelle Leader-ryhmälle. Tämä asia oli haastava sekä valtionhallinnolle että kunnille. Näin nyt vaan ei meillä oltu totuttu toimimaan. Tai tarkkaan ottaen eihän kansan itsensä harjoittama päätöksenteko toki meilläkään ollut uusi Leader-toiminnan myötä tullut asia, sillä meilläkin on joskus ollut nykyisenkaltaista  hallintoa edeltävä aika, jolloin toki myös toimittiin ja päätettiin yhteisistä asioista.

Toinen hallinnon näkökulmasta hankala asia oli se, että eräs Leader-toimintatavan periaatteista on  erilaisten hallinnollisten ja muiden rajojen ylittäminen kehittämistoiminnassa. Toisin kuin hallinto, elävä elämä on hyvin monimuotoista, joten sen kehittämistäkään ei voida tehdä vain suppeiden hallinnonalojen ja sektorien puitteissa, vaan erilaiset rajat ylittäen.

Edellä kerrotut kaksi asia, joilla Leader-toimintatapa uutena asiana haastoi perinteistä hallintoa kertovat vallan jakamisen vaikeudesta ja myös siitä kuinka vaikea on ajatella ja toimia toisin kuin on totuttu. Leader on toki vain pieni pala yhteiskunnasta, mutta se kertoo myös laajemmin yhteiskunnallisten muutosten vaikeudesta. Leaderin osalta muutoksen vaikeudesta kertoo se, että eräät tutkijat ovat arvelleet, että Suomessa Leader-toiminta ei kenties olisi tullut käyttöön mikäli emme olisi liittyneet Euoopan Unioniin ja siten myös Leader-toiminta tuli meille sen kylkiäisenä eräänä kehittämistyön välineenä ikään kuin "manulle illallinen".

Omatoimirahan, kylä- ja asukastoiminnan sekä Leaderin tapaisia tekemisen demokratian välineitä tarvitaan osaltaan täydentämään edustuksellista demokratiaa, joka yksin ei riitä hoitamaan meidän kansalaisten tarvetta osallistua ja vaikuttaa tärkeiksi kokemiimme asioihin.


Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan varapuheenjohtaja

Allekirjoittanut itse tekemisen demokratian parissa talkoopäivänä. Kuva: Kristiina Konsala

torstai 11. kesäkuuta 2015

Talkoopäivän huikea loppusaldo

Aikalailla viimeisetkin tiedot talkoopäivään osallistuneiden määristä alkavat suunnilleen olla kasassa, ja voinkin iloisena ilmoittaa, että talkoopäivän tapahtumaan ilmoitetuissa talkoissa kertyi yhteensä huikeat 1500 talkootuntia! Kaikkinensa talkoopäivään osallistui siis reilu kolmekymmentä yhdistystä, tahoa, päiväkotia, koulua ynnä muuta. Vajaa puolet talkoista (laskujeni mukaan 13) pidettiin talkoopäivänä 16.5. Yksin tuona lauantaina talkoita tehtiin 450 tuntia! Pääosin talkoot olivat siivousta ja kunnostusta (tienvarret, leikkipaikat, uimarannat, urheilukenttä, laavu, puisto, as oy:n piha jne).

Kiersin talkoopäivänä 16.5. kymmenet talkoot ja tapasin hyväntuulisia ihmisiä työn touhussa eri puolilla kuntaa. Myös yhdessäolo kahvittelun ja makkaranpaiston merkeissä oli tärkeässä roolissa. Vaikka osa talkoista on yhdistysten jokavuotista toimintaa, olin ilahtunut siitä, kuinka hyvin talkoita ilmoitettiin mukaan, ja olenkin saanut talkoiden yhteen kokoamisesta pelkästään positiivista palautetta. Kunta avusti talkoiden järjestäjiä tarjoamalla jätesäkkejä, hanskoja, roskien poisvientiä ja maksuttoman jätekuormien vastaanoton jäteasemalle, sekä talkoovakuutuksen. Tätä tukea tunnuttiin arvostavan, samoin kuin talkoiden järjestäjille toimitettuja pieniä kiitoskasseja, joissa oli reilun kaupan tuotteita.

Talkoilijat ansaitsevat saada näkyvyyttä ja tunnustusta vapaaehtoistyölleen. Hyvin monissa talkoissa oli myös lapsia mukana puuhaamassa omien kykyjensä ja jaksamisensa mukaan. Tämä on minusta erityisen tärkeää, sillä mitenpä talkooperinne muuten siirtyisi eteenpäin kuin esimerkin kautta!

Suurkiitos vielä kerran kaikille talkoolaisille - hyvä te! Kiitos myös kuvien toimittamisesta, niitä on tullut oikein mukavasti. Tässä osa niistä:

Palomäen omakotiyhdistyksen talkoissa paikat siistiytyivät. Nyt kelpaa leikkiä. Kuva. Toni Uitti
Ukko ja ryhmäperhepäiväkoti Manna ja Muksujen ahkeroinnin tulos. Kuva: Anna Kyösti
Lempäälän metsästäjien talkoopäivän saalis. Kuva: Katja Korpela
Paunun asukasyhdistyksen talkoiden hengähdystauko. Kuva: Jyrki Pohjankylä
Kuljun Asemakylässä raivattiin ruusupuskaa leikkikentältä. Kuva: Ak
Evakkopuiston talkooporukka. Kuva: Antti Hynnä
LeVeK ry:n koirankakkapartio liikkeellä. Kuva: Henna Kettunen
Kuljun Tutkatalon uusi grillipaikka valmistui tietenkin talkoilla. Kuva: Ak
Asukasyhdistyksen väkeä työn touhussa Hakkarintiellä. Kuva: Arto Virkki
Ansaitut talkookahvit Kuivaspäällä. Kuva: Kristiina Konsala

Lempäälän Jyry siivosi Kuljun urheilukentän varastotiloja ja siistiä tuli! Kuva: Sanna Viitala
Saarikonmäen laavu on valmiina kesän retkeilijöihin Lempäälän Seudun Samoojien talkoiden jäljiltä. Kuva: Katja Korpela
 Kiitoskasseja lähdössä talkoiden järjestäjille. Kuva: Ak

Anna Kulmakorpi

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Mitä tehdään demokratialle, pohdittiin Aamulehdessä

Aamulehdessä 4.6.2015 (B1-B3) oli mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla "Mitä tehdään Demokratialle?" Kirjoituksessa suomalaista päätöksentekoa sovitellaan Sherry R. Arnsteinin tikapuiden askelmille, ja todetaan, että jäädään kauas tavoitteesta. Jo 1960-luvulla kehitetty teoria osallistumisen tikapuista esitetään jutun yhteydessä näin:

TÄYSIVALTAINEN OSALLISTUMINEN
-yhteiskunta ei puutu osalliset päättävät

OSITTAIN JAETTU VALTA

KUMPPANUUS
-osalliset ovat mukana, poliitikot päättävät

SOVITTELU

KUULEMINEN
-mahdollisuus esittää mielipide

TIEDOTTAMINEN
-ei osallistamista, mutta sen edellytys

TERAPIA

MANIPULAATIO
-kansalaisia koulutetaan ymmärtämään, mikä on heille parasta


Asiaan liittyen Sari Sainio kirjoittaa otsikolla "Täällä kasvaa uuden demokratian siemen".
Kirjoituksessa Sainio tuo esiin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun politiikan tutkijoiden Jarmo Rinteen ja Tiina Rättilän tarkastelukulmia kansalaisten osallistumisesta.

”Paikallinen asukasaktivismi kansanvallan edustajana – Kansalaisten muuttuvat edustamiskäsitykset ja käytännöt” -tutkimusprojektissa työskentelevät Rinne ja Rättilä ovat haastatelleet kymmeniä kansalaisaktivisteja, tutkineet mediakirjoittelua ja ruohonjuuritason toimintaa ympäri Suomea.

Tässä muutama osuva huomio lainattuna jutusta:


"Tutkija Rinne sanoo heti kättelyssä, että häntä ärsyttää keskustelu siitä, miten politiikka ei muka innosta. Totta on, että ihmisten kokemukset perinteisestä osallistamisesta ja politiikasta ovat tylyjä.
Projektin haastatteluissa on tullut ilmi, että vaikka esimerkiksi kaupunki osallistaa ihmisiä, työ jää torsoksi. Ihmiset kokevat, että osallistumisen kokemus puuttuu, päätöksenteko on etäistä ja kaukana heistä. Ihmiset kokevat, etteivät tule kuulluiksi."


"Tutkijat huomauttavat, että kyse on siitä, miten asioita tarkastellaan ja mikä ymmärretään poliittiseksi toiminnaksi. Jos politiikka on yhteisiin asioihin vaikuttamista ja työskentelemistä yhteisen päämäärän eteen, niin silloin yhteisölliset ponnistukset ovat mitä suuremmassa määrin politiikkaa. Määritelmän alle mahtuvat niin korttelin talkoot kuin yhteinen ponnistus Myyrmäen aseman kaunistamiseksi tai vaikkapa ravintolapäivä."

"Millainen olisi uusi demokratian malli? Rinne sanoo, että ihmiset eivät välttämättä kyseenalaista perinteistä edustuksellista demokratiaa ja että kansalaisaktivismin rooli voisi olla täydentävä. Tulevaisuudessa mahdollista on esimerkiksi se, että demokratia hajautuu pieniin yksiköihin ihmisten lähelle. Olennaista on, että päätöksenteko ei perustuisi ajatukseen ylhäältä alas, vaan toisinpäin.
Tutkijat sanovat, ettei pidä kuvitella, että päätöksenteko olisi vain riidatonta ja onnellista. Pieneenkin yhteisöön mahtuu monta mielipidettä."


"Tulevaisuuden demokratia saattaa olla jotakin ihan muuta kuin nyt ajatellaan. Selvä on, että muutosta tarvitaan. Se on oikeastaan jo alkanut. - Meillä on oltu kiinni ajatuksessa, että nykysysteemi on paras mahdollinen, Rättilä huomauttaa. Hän muistuttaa, että nykyistäkään demokratiaa ei olisi ilman kansalaisliikkeitä.
Voi siis olla, että tulevan demokratian siemen itää voimakkaana kaikkialla siellä, missä ihmiset päättävät yhdessä rakentaa paremman palan maailmaa."



Kiitos Sari Sainiolle hyvästä kirjoituksesta ja tutkijoille Rinne&Rättilä tuoreiden näkökulmien esiintuomisesta.





Tuula Linnusmäki
Lähidemokratiatoimikunnan pj

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pieni tuumaustauko ennen loppurutistusta

"Varusta itsesi unelmilla, anna viikonlopun rakentaa tikapuut ja ryhdy maanantaina kiipeämään."
- tuntematon




Homma jatkuu, hyvää viikonloppua
Anna Kulmakorpi